Illallisella Postresissa

Hiljattain vietetyn syntymäpäiväni kunniaksi avomies vei minut synttäri-illalliselle ravintola Postresiin. Paikka on jo pitkään ollut to do-listallani, mutta en ole tullut koskaan siellä käyneeksi, joten oli vihdoin korkea aika testata jälkkärivelhojen ruoanlaittotaidot.

Viiden tai seitsemän ruokalajin menuun olisi koko ruokaseurueen pitänyt valita samat annokset, joten päädyimme kolmen ruokalajin vaihtoehtoon. Loppujen lopuksi tämä oli erittäin hyvä ratkaisu, sillä annokset olivat yllätäävän kookkaita, ja keittiöstä tuli tervehdyksiä siihen tahtiin että nälkä ei missään tapauksessa päässyt vaivaamaan. Valitsimme tapamme mukaan suositusviinipaketin, ja se osoittautui jälleen kerran oikeaksi ratkaisuksi.

Kuva lainattu ravintola Postresin Facebook-sivulta.

Aloitimme illallisen nauttimalla lasilliset Larmandier Bernierin 1er Cru Blanc de Blancsia, joka oli erittäin iloinen yllätys raikkaudellaan (harvemmin valitan Blanc de Blancs-samppanjasta, tosin). Samppanjan seurana nautittuina amuse boucheina tarjoiltiin neljä erilaista pientä annosta, mm. kurkkukeittoa ja siikatartaria muikunmädin kera. Tietyt alkupaloista alkaneet teemat toistuivat läpi listan, esimerkiksi savustettuja elementtejä oli lukuisia, samoin kotimaista avomaankurkkua oli tarjolla monella tavoin valmistettuna. Tästä yhdenmukaisuudesta Postresille plussaa.

Alkuruokalohen ja -vasikkatartarin seuraksi saimme molemmat saksalaista Rieslingiä, tosin tyyleiltään hyvin erilaisia. Oli jälleen hauska huomata, miten monipuolinen rypäle Riesling onkaan, ja kuinka moneksi siitä on, riippuen onko kyseessä makea vai kuiva tai nuori vai kehittynyt viini.

Olen vannoutunut alkuruokafani ja useimmiten menut laskevat mielestäni tasossa mitä pidemmälle ruokalajeissa päästään. Jälkiruoista en yleensä sen kummemmin välitä, mutta Postresissa odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Tällä kertaa pisimmän korren vetivät yllättäen pääruokana tarjotut herkullinen piikkikampela seuranaan Patrick Piuzen Chablis Terroir de Courgis 2009 ja karitsa kahdella eri tavalla juomaseuralaisenaan Paolo Scavinon Dolcetto d’Alba 2009.

Jälkiruoat olivat kuitenkin allekirjoittaneen mielestä menun heikoin lenkki, vaikka ne toki maukkaita olivatkin. Viinitarhurin vuohenjuusto saa kuitenkin erityismaininnan viiniyhdistelmän ansiosta, sillä Chenin Blanc-rypäleestä tehty loirelainen makea Vouvray teki makuelämyksestä miltei täydellisyyttä hipovan. Mansikkasorbetti oli ehkä aavistuksen tavanomainen päätös aterialle, ja mielestäni sen kanssa suositeltu Bacchus-rypäleestä tarjottu jälkiruokaviini oli turhan makeaa. Toisaalta Sylvanerin ja Rieslingin risteytyksen risteytys Müller-Thurgaun kanssa oli sen verran uusi ja eksoottinen kokemus, että se oli testaamisen arvoinen.

Kuva lainattu ravintola Postresin Facebook-sivulta.

Kokonaisuutena Postres yllätti iloisesti. Ruoka oli maukasta, viinikombot hyvin mietittyjä ja palvelu letkeän asiantuntevaa. Muutama asia paikan sisustuksessa jäi kuitenkin hieman vaivaamaan, sillä ravintolasalissa oli ainakin kolmea erilaista lampputyyliä ja paria erilaista istuinmallia. Oranssit tuolit ja takasalin seinän pinkit ruusut olivat ainakin allekirjoittaneen mielestä hämmentävä yhdistelmä, mutta sekin on varmasti tarkasti harkittu efekti. Kuten myös pöydissä olevat pienet tulilatvat.